Produced by Jari Koivisto and Tapio Riikonen
Pakanuuden aikakausi
Kirj.
Hämeenlinnassa, painanut G.E. Eurén,v. 1869. Omalla kustannuksella.
Näytetty: K.G. Renvall.
Pakanuuden aikakausi.
I. Suomalaisten aikaisimmat olopaikat.
II. Karjalaiset Wienan vesillä.
1. Otherin retki Wienan suulle.
2. Thorer Hundin ja Karlen retki Wienan suulle.
3. Bjarmein elatuskeinot ja tavat.
4. Mitä suomalaista kansaa olivat Bjarmit?
5. Bjarmein häviö.
III. Suomalaisten siirtyminen nykyisille asuinsijoilleen.
IV. Suomalaisten elanto ja tavat pakanuuden aikoina.
1. Miesten työt ja toimet.
2. Sota.
3. Vaimoin elämä ja toimet.
4. Hallitus ja lait.
5. Huvitukset.
V. Muinais-Suomalaisten uskonto.
1. Uskonnon yleinen luonne.
2. Ukko, ilman jumala.
3. Maailman luominen.
4. Taivaan haltijat.
5. Veden jumalat ja haltijat.
6. Metsän jumalat ja haltijat.
7. Maa-emän haltijat.
8. Tuonela ja Manala.
9. Hiisi ja Lempo.
10. Sukkamieli.
11. Juhlat.
12. Uhrit ja pyhät paikat.
13. Tietäjät.
I. Suomalaisten aikaisimmat olopaikat.
Pohjan perille, mihin suomalaiset heimot ovat asettaneet asuntonsa,luopi aurinko koko pitkän talven aikana vaan harvat karsaat sätehet,ikään kuin suoden näille raukoille rajoille ainoasti sen, mikä liikenionnellisemmilta etelä-mailta. Samaten on historiankin valo vastamyöhään koittanut näille heimoille; kauan aikaa valaisivat heitäainoasti ne harvat, karsaat sätehet, jotka naapurein historiastaulottuivat tänne. Ei ole kumma siis jos Suomen kansan lapsuudenhistoria on himmeämpi, vähemmin tietty kuin useimpain muiden. Selviä,aivan varmaan eroitettavia kuvia, jommoisia ainoasti historian täysivalo tuottaa silmien eteen, ei voi tämäkään kertomus esivanhempaimmevanhimmista oloista luvata esittää lukijoillensa. Suomalaisen on josiihen tyytyminen, siitä iloitseminen, jos aikojen hämärästä siellätäällä häämöittääpi joku haamu niin selvästi että hän sen taitaasuvukseen tuntea.
Pohjois-Europa ja Aasia on ollut ja on osaksi vieläkin suomalaistenkansain vanhana perintömaana. Heidän rajansa ulottuivat kuitenkinmuinais-aikoina paljokin etelämmälle kuin tätä nykyä. Etelämpänä ovatnähtävästi meidänkin esivanhempamme asuneet. Mutta missä ja milloin heensiksi erosivat muista heimolaisistaan, se on ja pysynee ijät päivätsalaisuutena. Wolgan rannoille viittaavat vanhimmat meille tietytjäljet. Siellä elää näet nytkin vielä Mordvan kansa, jonka kieli onniin likeistä sukua meidän kielen kanssa, että molempain onvälttämättömästi pitänyt joskus elää vierekkäin, levätä metsässäyksillä nuotiovalkeilla.
Aivan selviksi muuttuvat kuitenkin Suomalaisten jäljet vasta toisessa,vähä pohjoisemmassa pesäpaikassa, missä he monta vuosisataa viettivät.Tämä heidän kotinsa oli Äänisjärven sekä Laatokan ympäristö ynnäNeva-joen varret ja sen suuta läheinen Suomenlahden eteläinen rantamaa.Näillä seuduin ovat paikkain nimet (paitsi myöhemmin lisään tulleitavenäläisiä) kaikkityyni selvästi suomalaisia, todistaen ettäSuomalaiset olivat ensimmäiset, jotka tämän maan omakseen ottivat.Samoille seuduille, siitä