E-text prepared by Jari Koivisto
Sovittanut
Helsingissä,Yrjö Weilin & Kumpp. Osakeyhtiö,1911.
"Sitä kuusta kuuleminen, jonka juurella asunto."
Näyttämö kuvaa helkanurmea, jonka vasemmalla puolen on metsä,oikealla järvenranta. Taustassa laululehto, jonka muodostaa perälläkasvava uhrikuusi ja kaksi sen kahden puolen, hiukan etualalla siitä,kukkivaa pihlajaa. Puiden alla puoli-ympyrässä laulupaadet.Laululehdon takana synkkä vainajien karsikko jonne tiet kahdenpuolen laululehtoa.
Puvusto kalevalainen, lausujilla nykyaikainen karjalainen.Valaistus vaihteleva eri näytelmien hengen mukaisesti.
(Kuoro paikallaan uhrikuusen alla. Valaistus: riutuva iltapäivä.)
Kasvatti emo kanoja, suuren joukon joutsenia, kanat aialle asetti, joutsenet joelle saattoi; tuli kokko, niin kohotti, tuli haukka, niin hajotti, siipilintu, niin sirotti yhen kantoi Karjalahan, toisen vei Venäjän maalle, kolmannen kotihin heitti.
Minkä vei Venäehelle, siitä kasvoi kaupanmiesi, minkä kantoi Karjalahan, siitä se Kalervo kasvoi; kunkapa kotihin heitti, se sikesi Untamoinen ison päiviksi pahoiksi, emon mielimurtehiksi.
Untamoinen verkot laski
Kalervon kalavetehen;
Kalervoinen verkot katsoi,
kalat konttihin kokosi.
Untamolan uljas uuhi söi Kalervon kaurakylvön; Kalervoisen kärtsä koira repi uuhen Untamolta.
Untamo uhittelevi Kalervolle veljellensä, surmata su'un Kalervon, lyöä suuret, lyöä pienet.
Tuli Untamon urohot, saivat miehet miekka vyöllä, kaatoivat Kalervon joukon, su'un suuren surmasivat, talon polttivat poroksi, tasoittivat tantereksi.
Jäi yksi Kalervon impi kera vatsan vaivaloisen, senpä Untamon urohot veivät kanssansa kotihin pirtin pienen pyyhkijäksi, lattian lakaisijaksi.
Oli aikoa vähäisen, syntyi pieni poikalapsi emollen osattomalle; miksi tuo nimitetähän? Emo kutsui Kullervoksi, Untamo sotijaloksi.
Liekkui lapsi kätkyessä, lapsi liekkui, tukka löyhki, liekkui päivän, liekkui toisen, jopa kohta kolmantena, kun tuo poika