Kirj.
Gottfried Keller
Suomentanut
V. A. Koskenniemi
Porvoossa,Werner Söderström Osakeyhtiö,1908.
JURO JUKKA.
Kokoelmasta 'Die Leute von Seldwyla'.
MAAKYLÄN ROMEO JA JULIA.
Kokoelmasta 'Die Leute von Seldwyla'.
POLOINEN PARONITAR.
Kokoelmasta 'Sinngedicht'.
EUGENIA.
Kokoelmasta 'Sieben Legenden'.
PYHÄ NEITSYT JA NUNNA.
Kokoelmasta 'Sieben Legenden'.
Rauhallisella paikalla laitakaupungilla lähellä Seldvylan muuria elelierään Seldvylalaisen leski, jonka mies jo aikoja sitten oli jättänytmaat ja mannut ja lepäsi nyt maan mullassa. Hän ei suinkaan olluthuonoimpia miehiä, päinvastoin oli hän tuntenut voimakasta halua ollasäännöllinen ja vakaa mies ja ne hairahdukset, joita hän nuorempana eiollut voinut välttää, vaivasivat häntä kovasti. Ja kun hänen voimansapäivät olivat ohi ja hänen yleisen tavan mukaan täytyi väistyä tosityön ja teon tantereita, näytti koko elämä hänestä ilkeältä unelta japetokselta ja hän alkoi riutua ja kuoli pian.
Leskelleen jätti hän jälkeensä pienen rappeutuneen talon, perunamaanportinpieleen ja kaksi lasta, pojan ja tyttären. Kehräämällä ansaitsileski maidon ja voin keittääkseen perunansa, joita hän viljeli, japieni leskenapu, jonka vaivaishoidon esimies vuosittain suoritti,sitten kun hän joka kerta oli jonkun viikon käyttänyt sitä omissaasioissaan, riitti juuri vaatetukseen ja muutamiin muihin pieniintarpeisiin. Tätä apurahaa odotettiin aina mitä kipeimmin, sillälasten vaatepahaset olivat juuri tuota pitennettyä maksuaikaa ennenmenneet kokonaan voipytyn pohjan ilmestyminen oli yhtä säännöllinenvuotuinen näky kuin minkäkin taivaallisen ilmiön ja muutti se ainatämän perheen rauhallisen ja hiljaisen tyytyväisyyden todelliseksityytymättömyydeksi. Lapset kiusasivat äitiään pyytäen runsaampaa japarempaa ravintoa, sillä he luulivat ymmärtämättömyydessään äidinvoivan sitä heille antaa, hän kun oli heidän kaikkensa, heidän ainoaturvansa ja esivaltansa. Äitikin oli tyytymätön, joko sentähdenetteivät lapset saaneet enempää ymmärrystä tai siksi etteivät hesaaneet enemmän syötävää, tai myös molemmista syistä.
Lapsissa ilmenivät erilaiset luonteenominaisuudet. Poika oli vähäinennelitoistavuotias nulikka, jolla oli harmaat silmät ja vakavatkasvonpiirteet. Hän loikoi aamusin kauvan vuoteella, luki sitten vähänrikkonaista historian ja maantieteen lukukirjaa ja kapusi joka iltakesät talvet vuorelle katselemaan auringonlaskua, joka oli ainoa tapausmikä loistollaan ja juhlallisuudellaan saattoi häntä miellyttää. Senäytti olevan hänelle kuin kauppiaille puolipäivän aika pörssissä,sillä hän palasi aina vaihtelevalla tuulella näiltä retkiltään, jamilloin hän oli saanut nähdä heleän punan tai keltasen pilven, jokaoli ollut kuin suuri ja juhlallinen veressä ja tulessa taistelevasotajoukko, silloin oli hän tositeolla tyytyväinen.
Silloin tällöin, kuitenkin harvoin, kirjotteli hän paperipalalleomituisia viiruja ja lukuja, ja paperiliuskansa pani hän pieneenkimppuun, jota piti pieni, taitetusta kultapaperista tehty vihkonen,jossa paperin valkeat puolet olivat täytetyt kaikenlaisilla viivoilla,kuvioilla ja pisteillä, joiden seassa näkyi savupilviä ja lentäviäpommeja. Tätä kirjasta katseli hän usein suurella tyytyväisyydellä jateki uusia piirustuksia entisten lisäksi, enimmäkseen siihen aikaankuin perunamaa kukki. Hän makasi silloin kukoistavassa ruohossa sinisentaivaan alla ja kun hän oli tarkastellut yhtä