E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Romaani
Kirj.
Porvoossa,Werner Söderström Oy,1907.
Hannes Kauppi, nuori kansakoulunopettaja saapui pienellä höyrylaivallavastaisen kotipitäjänsä kirkonkylän laivalaituriin. Kotipitäjänsä! Mikäihmeellinen salaperäisyys siinä sanassa nyt helähti!
Hän tuli aivan tunteelliseksi ja nosteli tervehdykseksi hattuaan tuikituntemattomille ihmisille.
Sillä tämä Ylä-Karjala, jonne hän nyt asettuisi opettajanavaikuttamaan, oli vetänyt häntä puoleensa kuin Lapin kesä joutsenta.Siihen olivat syynä syvät, sielulliset vaikuttimet. Itse luontoa jasen kansaa ei hän ollut koskaan ennen nähnytkään. Mutta sen hän tiesi,että tämä osa isänmaata oli pimeä loukko, jonne elämän lämpöiset tuulethyvin harvoin pääsivät puhaltamaan. Ja kartalta hän näki siellä olevanpaljon vettä ja vuorta. Vettä ja vuorta hän sydämensä pohjasta rakasti.Ja erityistä mielenkiintoa oli hän nyt tuntenut tähän pimeään kolkkaan.Juuri siksi oli hän hakenut ja saanut paikan Ylä-Karjalan takalistoilla.
Tänä aikana oli koko isänmaa sorron lyömä. Kaikki oli peittynytvaltiolliseen usvaan.
Moneen nuoreen sydämeen koski hyvin kipeälle tämä isänmaan kärsimys.
Ja hiljaan luvattiin itselleen uhrautua kansan eteen.
Pienessä seminaarikaupungissakin oli joidenkuiden opettajakokelaiden,jotka kohta laskettaisiin vaikuttamaan opettajina kansan pariin,sydämissä syttynyt into lähteä kaukaisimmille salomaille tekemään työtäkansan sivistyksen eteen. Hannes Kauppi oli esiintynyt näiden johtajana.
Vappu-iltana kaupungin ihanassa puistossa oli lopullinen päätöstehty. Sillä kaukaisilla takalistoillakin oli kansa valveutettavanavalistuksen soihtu sytytettävä.
Tämä olisi heidän uhrinsa kärsivälle isänmaalle.
Näin he olivat päättäneet, laulaneet, pitäneet puheita ja kyyneleihinasti heltyneet.
Sillä he kaikki olivat nuoria. Heidän johtajansakin, Hannes Kauppi,tuskin 24-vuotias.
Ja Hannes oli valinnut toimialakseen Ylä-Karjalan takalistot.
Hän oli sitten lukenut Ylä-Karjalan historiaa tunteakseen tulevantoimialansa pohjaa myöten. Ja sen historian lehdillä oli hän löytänytniin paljon tämän kansan puolesta puhuvaa. Ensin novgorodilainen jamoskovalainen vaikutus. Sittemmin ruotsalainen ja taas uudelleenvenäläinen. Novgorodilais-moskovalainen kehitys oli tuonut mukanaanbysanttilaisen maailman kylmät kaavat: pyhäinkuvat, ristinmerkintekemisen ja niiden mukana pakanallista kristinuskoa.
Mutta se oli tuonut vielä pahempaakin: vilpin ja valeen, teeskentelynja viekkauden.
Ruotsalainen vaikutus oli alkanut uskonvainoilla ja vapaaherrakunnilla.Ja jatkunut virkavaltaisena ruoskana ja rajameteleinä, kunnes "vapaudenaika" tännekin korpien kangasmaille oli lähettänyt kutsut valtiollisiinharrastuksiin, mitkä kuitenkin näivettyivät kulkuneuvojen puutteen jaliian syrjäisen aseman tähden.
Varsin kalpeita, hyvin kalpeita nimiä jaksoi tämän kansan keskuudestakohota historian lehdille: Luukas Räsänen, Juho Sormunen, Olli Tianen.Ruotsalainen kosketus oli ajanut melkein sukupuuttoon maan karjalaisenväestön ja tuonut sijalle liukkaat savolaiset.
Tällaiselta pohjalta oli ylennyt se kansa, jonka parissa Hannes nytseisoi pienellä laivalaiturilla.
Se oli hänelle siis kuin tuttua, mutta kuitenkin niin uppo-outoa. Jasentähden