E-text prepared by Tapio Riikonen
Salapoliisiromaani
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suom. Y. G—s.
Helsingissä,Kustannusosakeyhtiö Suomi1921.
I. Liikehuone International.
II. Punaset hiukset ja julkeita katseita.
III. Kreivinna Orloffin selitys.
IV. Vastakkaisia etuja.
V. Kello kahden ja kolmen välillä.
VI. Hissi.
VII. Müller.
VIII. Eversenin hämmästys.
IX. Kuollut sohvankulmassa.
X. Murhaaja.
XI. Kreivinnan automatka.
XII. Kuka oli murhaaja?
Asbjörn Krag ei saattanut muistaa, että hänen luonaan koskaan olikäynyt asiakkaita, joista hän niin suuressa määrin, ja aivansilmänräpäyksessä, olisi saanut varman tunteen, että oli huijarienkanssa tekemisissä kun herrojen Anders Andersonin ja John Inderdalenastuessa illalla tammikuun 24 päivänä hänen työhuoneeseensa.
Kummallakin oli avarat, hartioilta leveät turkit, jotka jo etukäteensanoivat, että tässä tulee Uuden Mailman asukkaita. Molemmat olivattanakoita ja voimakkaita. Kasvot olisivat muistuttaneet talonpoikaa,jos ei olemassaolon taistelu Uudessa Mailmassa olisi niitä uurtanut jaantanut toimekkuuden ja valppauden leimaa. Katsomatta heidänkäyntikorttejaan saattoi Asbjörn Krag arvata heidän alkuperänsä.Anders Anderson oli ruotsalais-amerikalainen ja John Inderdale olinorjalais-amerikalainen.
"Herrani", sanoi etsivä rakastettavasti — hän esiintyi kohteliaastiniin kauvan kuin mahdollista, yksinpä sellaisiakin henkilöitä kohtaanjotka hänestä tuntuivat epämiellyttäviltä — "mutta herrani" sanoi hän"miksi ette ota raskaita turkkeja pois päältänne! Ei teidän tarvitsepelätä, että ne eteisestäni varastettaisiin."
Molemmat herrat nauroivat, kuten nauretaan silloin, kun halutaan ollakohteliaita lausutulle sukkeluudelle, jota ei ole aikaa eikä haluakäsittää.
"On kiire", sanoi ensimäinen.
"Helvetin kiire", sanoi toinen.
Krag kumarsi.
"Herra Anderson, otaksun?"
"Niinpä niin", vastasi ruotsalais-amerikalainen kärsimättömästi.
Etsivä kumarsi uudelleen.
"Herra John Inderdale, otaksun?"
"Sopii."
Krag viittasi paria tuolia.
"Jos herroille on mahdollista sopia tuon kokoisina tuolille", sanoi hän"niin pyytäisin teitä istumaan."
"Mutta nyt on kiire", huudahtivat molemmat yhdestä suusta,"ajattelimme, että olisitte seurannut meitä heti, herra etsivä."
"Mihin?" kysyi Krag.
"Drammensvejen 230", vastasi norjalais-amerikalainen.
Etsivä hymyili.
"Lienee parasta, että heti alussa sanon, että minä en tuleDrammensvejenille enkä muuallekaan ilman, että herrat ensin kertovatminkätakia etsitte apuani."
"Kysymyksessä on rikos", sanoivat molemmatskandinavialais-amerikalaiset samalla kertaa.
"Silloin epäilen", sanoi Krag, "että herrat ovat erehtyneet. Minä enole poliisin palveluksessa. Rikoksista on ilmoitettava poliisinetsivälle-osastolle Möllerkatu 39."
Vieraat katselivat toisiinsa epävarmasti. Tämän jälkeen tekivätkumpikin merkin, joka oli merkitsevinään, että kumpikin halusi toisenensin alkavan.
Lopult