Produced by Tapio Riikonen
Kansantapojen kuvaus. Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
(Näytelty ensi kerran Suomalaisessa teaatterissa
Helsingissä Marraskuun 17 p:nä 1897.)
Kuopiossa,Kuopion Uudessa Kirjapainossa,1898.
Tobias Saxbäck, rovasti.
Gunilla, ruustinna.
Asarias Pöllänen, nuori talonpoika.
Heta, hänen äitinsä.
Tahvo Mansikka, mökkiläinen.
Kustaava, hänen toinen vaimonsa.
Anni, Mansikan tytär ensimmäisestä aviosta.
Ville, | Pölläsen palvelijoita.
Kaisa, |
Eedla, sisäpiika pappilassa.
Tapaus Savossa ennen aikaan.
Pölläsen talo. Pihamaa. Vasemmalla asuinrakennus. Perällä ulkohuoneet.
Niiden ja asuinrakennuksen välisessä nurkassa portti. Oikealla aita. —
Lauantai-ilta.
Oikealta kuuluu silloin tällöin lehmän kellon kalahduksia.
Ensimmäinen kohtaus.
VILLE (yksin. Hakkaa, ulkohuoneiden edustalla, pölkyn päällä lehdeksiä.
Laulaa täyttä kurkkuaan:)
"Henttuni kammarin piipusta nousee vaaleanharmaa sauhu.
Sieltäpä kuuluu iltasilla tämän pojan laulu.
"Henttuni silmät, kuin taivahan tähdet ja varsi kuin elämän lanka.
Enkä mä luullut niin nättiä likkaa maailmassa olevankaan."
Toinen kohtaus.
VILLE ja KAISA.
KAISA (Tulee oikealta, seisattuu aidan taakse ja asettaa rainnan aidanselälle.) Villepäs nyt loilottaa niin että lehmätkin suu aukikuuntelevat.
VILLE (laulaa:)
"Hulivili hurjan luonnon kanssa on niin hauska elää,
Kun ei tartte kauan surra yhden tytön perään."
KAISA. Tulehan tänne, niin kaadan vasta lypsettyä maitoa kulkkuusi;ehkä taukoat.
VILLE. Säästä se juottovasikallesi vaan, Kaisa, — talon piimäparralle.
KAISA. Oletko hiljemmin, — tupaan kuulevat! (Kaataa maidon aidanvieressä, pihan puolella, seisovaan korvoon). — Eikös se vielä oletullut kotiin?
VILLE. Asarias? — Eipä ole näkynyt.
KAISA. Saas nähdä, tokko tuo vieläkään rippikoulusta pääsee?
VILLE. Pää-see. Varmaan.
KAISA. Jopas sen olisi aikakin, kun jo kaksi kesää on rippikouluakäynyt.
VILLE. Sitähän minä, että laiskain kouluun se nyt pääsee kolmanneksikesäksi, vaan ei ripille.
KAISA. Jo se nyt olisi jotain. Mutta ankarahan se on se nykyinenrovasti. Kapsäkkikö se on, vai mikä, nimeltään?
VILLE. Sakspekki se on.
KAISA. Sakspekki tahi Kapsäkki — yhdentekevä. — On se kumma:tavaileehan se Asarias sisältä kuitenkin jo jotakuinkin.
VILLE. Mutta ulkoluvussa se takertuu kuin kärpänen tervaan.
KAISA. No, on se kumma. Ja miss on jo ihan parhaassa naima-i'ässä.
VILLE. Sehän se pahinta on, että sillä naimaan on vielä enemmän halua,kuin ikää. Mutta senpä Kaisa taitaa tietää paremmin kuin minä, vai?
KAISA. Ole jo taas kujeilematta.
(Nousee aidan yli pihaan.)
VILLE (laulaa:)
"Näiv