Produced by Juha Kiuru and Tapio Riikonen
Runomittainen näytelmä
Kirj.
FRIEDRICH von SCHILLER
Suomensi Vilppu Koskimies
HELSINKI 1920
Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki, 1920.
SKS:n Kirjapaino O.-Y.
Kun tämä "Suomalaisen kirjallisuuden edistämisrahaston" teettämäSchillerin pääteoksen suomennokseni nyt tulee julkisuuteen, pyydänlausua kunnioittavimmat kiitokseni professori O.E. Tudeerille kokokäännökseni käsikirjoitukseen kohdistuneista, arvokkaista asiallisistaja tyylillisistä huomautuksista, lehtori O. Manniselle — jonkamestarillista "Wallensteinin leirin" VIII kohtauksen suomennosta olenhyväkseni käyttänyt — käsikirjoitukseni alkupuolen, kirjailija EinoLeinolle sen keskiosan ja tohtori A.V. Koskimiehelle sen loppupuolenrunoasua koskeneista, arvokkaista neuvoista, jotka kiitollisesti olenottanut huomioon.
Helsingissä, huhtikuulla 1920.
Suomentaja.
RATSUVÄENUPSEERI, | Erääseen Terzkyn karabinieri-
TORVENSOITTAJA, | rykmenttiin kuuluvia sotilaita.
TYKKIVÄENALIUPSEERI.
TARKK'AMPUJIA.
Kaksi Holkin RATSUJÄKÄRIÄ.
Buttlerin RAKUUNOITA.
Tiefenbachin rykmentin MUSKETTISOTUREITA.
Erään valloonilaisrykmentin KYRASSIERI.
Erään lombardilaisrykmentin KYRASSIERI.
KROAATTEJA.
ULAANEJA.
REKRYYTTI.
PORVARI.
TALONPOIKA.
TALONPOJANPOIKA.
KAPUSIINIMUNKKI.
LEIRIKOULUMESTARI.
LEIRIKAUPUSTELIJATAR.
TARJOILIJATAR.
SOTILASPOIKIA.
OBOENSOITTAJIA.[1]
Pilsenin kaupungin edustalla Böömissä.
joka lausuttiin Weimarin teatterin jälleenavaustilaisuudessalokakuussa 1798.
Taas pilaatekevä ja vakaa leikki,[2]korvanne, silmänne jost' usein nauttija jota herkin aistein seurasitte,uudestaan kokoo meidät tähän saliin —Ja katso, huone tää on nuortunut,kauniiksi temppeliksi loi sen taide,ylevä henki, sopusuhtainenjalosta pylväistöstä meille haastaaja nostaa mielen juhlatunnelmiin.
On tämä sentään vanha näyttämömme,useiden nuorekkaiden voimain kehtoja varttuvien kykyin kilparata.Viel' olemme ne vanhat, jotka innoinlämpöisin edessänne kehittyivät.Paikalla täll' on seissut mestar' jalo,[3]luovalla hengellänsä nostain teidättaiteensa valoisihin korkeuksiin.
Oi, tämän huoneen uusi arvokkaisuuskeskeemme tuokoon kaikkein arvokkaimmat,ja kauan tuntemamme toive[4] käyköönmyös täällä loistokkaaseen täytäntöön.Herättää aina suuri esikuvahalua päästä yhtä korkealle,arvostelulle korkeemmat luo säännöt.Piirinne saakoon kyvyt täydellisetuudella tällä nähdä näyttämöllä.Mieluummin missä koittais voimiansa,mainetta vanhaa tahtois nuorentaakuin edessä tään piirin valitun,jok' altista on taiteen joka lumoonja hengen ilmestyksen haihtuvimmanherkällä tunteellansa tavoittaa?
Sielumme pianhan ja jäljetönnäsivuuttaa näyttelijän ihmetaide,vuostuhannet kun elää teos, jonkaluo kuvanveistäjä tai runoniekka.Kuollessaan näyttelijä hautaan viepitaiteensa lumon, ja kuin kaiku häipyykiireinen silmänräpäyksen luomus,ei mikään pysyvä