Produced by Anna Siren and Tapio Riikonen
Kirj.
Sarah Doudney
Englanninkielestä suomentanut
Valfrid Hedman
Kariston Nuorisonkirjoja 8.
Hameenlinnassa,Arvi A. Karisto Oy,1918.
"Kuin eilispäivää muistelen mä tyttövuosiamme."
Vanha laulu.
1. Muutamia tytöistä. 2. Jennetin sukulaisista. 3. Haastelu puutarhassa. 4. Tapaturma. 5. Ensimäinen ero. 6. Jennetin koettelemukset. 7. Charlotten vihamielisyys. 8. Retkeily. 9. Hurja teko.10. Tikkaiden lainaaminen.11. Horjahdus.12. Heltyminen.13. Kielletyillä poluilla.14. Lisätodistus.15. Epäsuosiossa.16. Charlotten pyyntö.17. Täysi tunnustus.18. Helmaystävät.19. Kohtaloiden kirja.20. Kotiintulo.21. Pelon aiheita.22. Viimeinen kohtaaminen.23. Päätös.
1. luku.
Muutamia tytöistä.
On syyskuun iltapuoli, kultalehvät kimaltelevat ja taivas ontyyni. Eläintieteellisen puutarhan kukkalavat välkkyvät syksynrikkaassa, syväsävyisessä väriloistossa. Penkin päässä, vähän matkaaisoimpien karhujen häkeistä istuu nuori nainen, nähtävästi kirjaansyventyneenä, ja saman penkin toisessa päässä on kaksi viisitoista- taikuusitoistavuotiasta tyttöä hartaassa keskustelussa.
"Mitä pidät hänestä?" kysyy toinen näistä, päättäväisen näköinen tummatyttö, jonka oranssinvärinen silkkinen kaulahuivi lieventää mustantakin koruttomuutta. "Jos sinua pyydettäisiin häntä kuvailemaan, niinmitä sanoisit?"
"Sanoisin, että hän on aivan moukkamainen."
"Minä sanoisin, että hän on täysi tolvana."
"Charlotte!" virkahtaa lukeva nainen hyvin tyynellä äänellä.
"Mitä niin, neiti Thornhill?"
"Toivon, etten koskaan kuule sinun toistavan tuota epäystävällistä jaepänaisellista lausetta."
Charlotte Ashleyn ruskeat posket leimahtavat, ja sekunniksi hänensilmänsä säkenöivät uhmaa. Jos neiti Thornhill olisi sanonut vain"epäystävällistä", hän olisi voinut sen tyynesti kestää; mutta"epänaisellinen" oli sietämätöntä! Saattoiko joku Ashley koskaan ollaepänaisellinen?
On kuitenkin aivan mahdotonta yrittää riidellä neiti Thornhillinkanssa. Hän on nuorempi muita opettajattaria ja on olluttäysihoitola-opistossa vasta kuusi kuukautta; mutta rouva Mayfieldtahtoo ehdottomasti säilyttää arvovaltansa kaikessa. Sitäpaitsi ontuossa nuoressa naisessa itsessään joku hiljainen voima, mikä tekeemahdottomaksi kohdella häntä epäkunnioituksella. Kuvailemattomallatavalla hän kykenee herättämään kuuliaisuutta — sellaistatottelevaisuutta, mihin taivutaan mielihyvällä, kunnioituksella jarakkaudella.
Lausuttuaan moitteensa, neiti Thornhill kumartui jälleen kirjansa yli;ja lyhyen äänettömyyden jälkeen tytöt alkavat uudelleen jutella.
Charlotte Ashleylla on aina paljon puhuttavaa varsin monista asioista;ja Pamela Rye on hänen mielitoverinsa. He ovat hyvin sopiva pari,sillä Charlotte kuuntelee mielellään oman äänensä sointua, kun Pamelasitävastoin paljoa kernaammin tahtoo olla vaiti. Hänen koulutoverinsaväittävät, että hän on liian veltto puhuakseen; mutta kuitenkin hänkuuntelee ja muistaa paljon siitä, mitä hänen kuullensa sanotaan.
Hän on sievä — hyvin sievä, sanovat jotkut hänen ystävänsä, —ja