eli
kokous paraimmista Inkerinmaan puoleltakerätyistä runo-lauluista
ynnä
Johadatuksia Runon tekoon.
D.E.D. Europaeukselta
Helsingissä,J. Simeliuksen perillisten tykönä,1847.
Wirren on pönkä poskessani
Suussain on sanan sakara.
1. Pääskyläinen. 2. Pellawaan kylwäjä. 3. Eroitus mailla. 4. Kauhea sika. 5. Lappalaisen hiihdäntö. 6. Oinon luinen kanteleʿ. 7. Kojosen sotaan lähtö. 8. Kalevasta. 9. Saaren neito.10. Kadonnut suka.11. Kunnotoin miniä.12. Huolissa.13. Sulhotoinna.14. Läksin linnahan likaksi.15. Paha ja hyvä mieli.16. Hävinnyt hanhi.17. Kukko kuurin maalta.18. Liekkuessa.19. Tanssiin yrittelijä.20. Tanssiessa.21. Tanssin kehoitus.22. Armahan kulku.23. Tuliis tuuli mielellinen.24. Kultaansa toivova.25. Olutta juonut.26. Haudalla kävijä.27. Eri-kodit.28. Oli ennen onnimanni.
Johdatus Runon tekoon.
1. Pääskyläinen.
Pääskyläinen päiwä lintu,
Yö lintu lepakko lintu
Lenteli kesäsen päiwän,
Sykysyisen yön pimeän,
5 Etsi maata ma'ataksensa,
Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa;
Löynnyt ei maata ma'ataksensa,
10 Lehtoa lewätäksensä,
Peltoa pesiäksensä,
Murtoa muniaksensa.
Lensi suurelle mä'elle,
Korkealle kukkulalle;
15 Näki laiwasen merellä,
Punamaston purjehtiwan,
Lensi laiwan portahalle,
Laiwan keulalle kemahti,
Waloi waskisen pesosen,
20 Muni kultaisen munasen.
Toi Jumala suuren tuulen
Lännen kolkalta lähetti,
Laiwa kaatui kallellensa,
Sysähysi syrjällensä.
25 Muna wierähti wetehen,
Pesä pyörähti perästä
Meren mustahan mutahan,
Sakean sawen sekahan.
Tuohon saari siunahusi,
30 Nuori nurmi saaren päälle,
Nuori neito nurmen päälle;
Tuota käiwät kaikk' kosissa,
Käiwät pipit, käiwät papit,
Käiwät howin hoikat herrat,
35 Käiwät Narwan nappisaksat,
Eipä neiti nuoille mennyt.
Tulipa wiimen Nurmi Tuomas,
Otti neitosen rekehen,
Löipä ohjalla oritta,
40 Helmiruoskalla hewoista;
Hepo juoksi tie helisi,
Kangas kultainen kulisi,
Reki rautainen ramisi,
Wemmel piukki pihlajainen,
45 Ulwoit ukset Uuden[1] Linnan
Winkuit Wiipurin weräjät,
Tuota neittä wietäessä,
Kulta'a kul'ettaessa.
[1] Itä ja pohjais Suomessa e pidä' d lu'ettamankaan taikka esim.uuden, jouda pitää lu'ettaman: uuen joua' j.n.e. Siksi onkin d niinpieneksi tehty. Hämeen paikoilla lu'etaan se omalla äänellänsä taikkal-ksi ja r-ksi, esim. uulen, uuren, joulan, jouran j.n.e. Peräti toinenkuin d on t ja aina äänensä pitäwä.
2. Pellawaan kylwäjä.
Puistin maata welloltani,
Anoin ainoaiseltani.
Wello wasten wastaeli:
"Mitä maata neitoselle,
5 Ja mitä pakenewalle?
Neiden maa on esliinassa,
Sarka toisessa talossa,
Pitkä piennar palmikossa.
Mitäs sisko! maalla te'et"?
10 Mie siitt' wasten wastaelin:
"Lusikan sinoista kylwän,
Toisen kylwän pellawaista."
Antoi kuitenkin wähäisen
Risukkoa, ra