E-text prepared by Tapio Riikonen
Salapoliisiromaani
Kirj.
STEIN RIVERTON [Sven Elvestad]
Suomennos
Porissa,Otto Andersin,1920.
I. Musiikkivalokuvaaja.
II. Ilveilijä.
III. Sirkusjohtaja.
IV. Raharuhtinaan sähkösanoma.
V. Konsulin luona.
VI. Salaisuus kuluneelta vuosisadalta.
VII. Yksinkertainen palvelija ja ilveilijä.
VIII. Miksi.
IX. Kuje.
X. Kepponen.
Rautatievaunun ikkunasta häämötti metsässä ammottava aukeama, jokamerkitsee Ruotsin ja Norjan välistä rajaa. Se läheni enemmän ja enemmänja kohta viuhui juna sen yli. Pari minuuttia myöhemmin pysähtyi seKornsjöhön.
Niiden monien matkustajien joukossa, jotka astuivat siellä alassaadakseen pienen aamiaisen norjalaisessa maassa, oli myös kuuluisaKristianialaissalapoliisi Asbjörn Krag. Hän oli puettuna tavalliseenmatkapukuun, päässään pieni skotlantilainen lakki.
Oli muutamia muitakin matkustajia jotka matkustivat Kristianiaan, jamonet heistä tunsivat Asbjörn Kragin, muutamat edellisen kiireenkohtauksen jälestä, toiset jälleen ainoastaan ulkomuodosta.
Mutta kaikki nämä kovin ihmettelivät mitä Asbjörn Kragilla nyt on olluttekemistä ulkomailla. Tai olisiko salapoliisi vain ottanut pienenvirkistysmatkan viimeisen jännittävän ja melkein tuloksettomankamppailun jälkeen maailmanseikkailija Leo Carsten'ia vastaan.
Asia oli aivan yksinkertaisesti se, että Asbjörn Krag oli ollutGöteborgissa, missä hän kolmen päivän ja yön jännittävän työn jälkeenoli onnistunut selvittämään erään kovin pulmallisen tehtävän. Se olierittäin arkaluontoinen kiristysjuttu, johon olivat sekaantuneet eräsvarieté-nainen, parooni ja nuori, kaunis paroonitar.
Asian ytimenä olivat olleet muutamat vapaaherraa erittäin huonoonvaloon saattavat kirjeet, jotka olivat hävinneet.
Koska kaupungin alueilla poliisiviranomaisilla oli silloinollut tärkeämpää asiaa selvitettävänä, mikä oli pakottanutsalapoliisilaitosta lähettämään melkein kaikki voimansa tuleen, oliparooni kääntynyt Asbjörn Kragin puoleen. Sanomalehtiuutisten kauttaoli hän oppinut tuntemaan hänen toimintansa poliisimiehenä, hänentavattoman työintonsa ja häveliään vaiteliaisuutensa ja oli sähköttänythänelle.
Krag oli heti tullut ja oli lopullakin onnistunut, kuten sanottu,löytämään hävinneet harmiasaattavat kirjeet. Miten hän oli ne löytänytsieltä, kieltää meiltä vaitiololupauksemme kuuluisaan salapoliisiinvalitettavasti tässä kertomasta. Niin paljon luulemme kuitenkin olevanluvan sanoa, että inhimilliseltä ja siveelliseltä kannalta katsoen eihän tehnyt mitään laittomasti myöskin jos hän löysi kirjeetvarieté-naisen naishuoneesta, kun ei ketään ollut läsnä. Hänenkeksintönsä oli teräväjärkisten ja nerokkaitten johtopäätöstentulos ja parooni oli ihastunut, päinvastoin kuin ruotsalainensalapoliisipäällikkö, jolla tosin ei ollut syytä suuresti ollapahoillaan, samanaikaisesti onnellisesti ratkaistessaan omatrikosasiansa.
Nyt oli siis kuuluisa salapoliisi matkalla kotiin Kristianiaan hyvällätuulella ja ruhtinaallinen kunnialahja lompakossaan. Mutta samalla olihän niin väsynyt ja rasittunut viime päivien työstä, että hänmatkallaan oli päättänyt ottaa vastaan pyynnön, jonka hän oli saanutjoku aika sitten eräältä Fredrikshaldissa olevalta ystävältä, joka olipyytänyt Kragia viettä