Produced by Tapio Riikonen
Komedia viidessä näytöksessä
Kirj.
Suomentanut mukaillen P. Hannikainen
Helsingissä,Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa,1861.
Narbonne, ministeri.
Leski madame Belmont, hänen äitinsä.
Lotta, ministerin tytär.
Selicour, |
Laroche, | ministerin virkamiehiä.
Firmin, |
Kaarle Firmin, viimeisen poika, luutnantti.
Mikko, ministerin palvelia.
Nobinau, nuori talonpoika, Selicourin serkku.
Tapaus on Pariisissa ministerin etu-huoneessa.
Ensimäinen kohtaus.
Firmin ja hänen poikansa Kaarle.
Kaarle. Arvaatteko isä sen onnellisen sattuman?
Firmin. No minkä sitte?
Kaarle. Kenen minä nyt näin?
Firmin. Kenen sinä sitte näit?
Kaarle. Lotan. Tänne tultua, olen häntä etsinyt joka paikassa, vaanturhaan, ja nyt ensikerran kuin tulin teidän virka-huoneesen, hän tuleeminulle ihan vastaan.
Firmin. Ja sitte?
Kaarle. No ajatelkaa kuitenki! Se sievä neiti, jonka näin tätinsä luonaRosmarissa, se Lotta, jota niin rakastan ja olen aina rakastava, hänon, arvatkaapas kenen tytär?
Firmin. Mistä minä sen arvaisin?
Kaarle. Teidän esimiehen, sen uuden ministerin; minä en tuntenut häntäkuin Lotan nimellä.
Firmin, Ministerin tytär?
Kaarle. Oikein Narbonnin!
Firmin. Ja sinä mielit häntä vielä?
Kaarle. Enemmän kuin koskaan, isä! Luulen, hän ei minua tuntenut,ja minä rupesin ikään hänelle tervehtimään, kun te tulitte. Ja seoliki hyvä, enpä minä olisi tiennyt mitä hänelle sanoa; vissisti hänkeksi minun hämmästyksen, kyllä hän olisi voinut jotain arvata…Nämä kuusi viikkoa en ole voinut ajatella muuta kuin häntä, hän onollut jokapaikassa edessäni. Ja se ylistys minkä olen saanutkirjoituksillani, se on hänen ansio, hän se minulle antoiki sen lahjan.
Firmin. Tiedät sinä Kaarle, ken rakastaa ja kirjoittelee lauluja kuinsinä, se voi kuvitella paljon. Menetin minäki sinun iälläsi aikanisellaisiin. Vahinko vaan ettei puoletkaan sellaisia houreita käytoteen. Ja miten sinä sitä voisit toivoa? Lotta on rikkaan ja korkianmiehen tytär … meidän rikkaus on minun alhainen virkani ja sinunluutnantti-palkkasi.
Kaarle. Vaan siihen, isä, te oletteki syypää. Elkää pahastuko? Teidänlahjoilla, minä kaikkena te voisitte jo olla! ministerinä vähintäin,sen siaan kuin nyt olette hänen alhaisin käskyläisensä, ja silloinpoikanne myös voisi kosioida Lottaa.
Firmin. Sinun mielestäis isäsi on viisain mies maailmassa! Olehuoletta, poika! minä olen se mikä olen; minä olen tottunut monjaihintöihin ja voin niitä toimittaa. Mutta kuinka monta suurempaa neroa kunminun jää pimeyteen, ja saapi nähdä liukasteliat menevän edellänsä! Eipoikani, elkäämme pyrkikö korkealle!
Kaarle, Vaan sentähden ei liian alhaallekaan. Mika esimerkiksi tuoSelicour, teidän lähin esimies, on teidän rinnalla, tuo ylpeydestäpaisunut kolopää, joka entisen päämiehen aikana oli kaikki kaikissa,joka viekastellen sai niin suuren vallan, jakeli virkoja ja söipensionia, ja joka nyt uudenkin ministerin luona, kuin olen kuullut,mahtaa kaikki?
...