Produced by Tapio Riikonen
Kolminäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
WSOY, Porvoo, 1915.
ISAKSSON, kisälli, pelimanni.
RIIKKA, mökkiläinen, vehnäkauppias.
VILLE VEHVILÄINEN, mökinmies.
SERUKKA, Villen akka.
AAPPO, heidän poikansa, kyyppari.
HILDA MUSTIKKAMAA, Aapon morsian.
ANNA, piika.
JAHVETTI, Mäen isäntä.
JEREMIAS, hänen poikansa.
KATTAISKA, leskivaimo, talollinen.
KALLE, Vehviläisen poika.
Nurminen pihamaa, jonka vasemmalla puolen on mökki. Mökin nurkkaan onkiinnitetty lautakyltti, johon on maalattu rinkelin ja kahvipannun kuvaja kirjaimilla sanat: KAHVILA JA PAKARI. Rakennuksen keskiosassa on oviportaineen, vasemmalla lautaeteinen, oikealla tuvan ikkuna. Ikkunanalla on penkki. Taampana on lehtipuita ja ranta. Pihalla kaivo.Oikealla taustalla ovat aitat. Oikealla etualalla kukkivia pihlajoita,niiden alla pöytä ja pari penkkiä.
On aurinkoinen aamupäivä. Tupa lämpiää. Taampaa kuuluu viulunsoittoa jatieltä aitan takaa tulee pihamaalle Isaksson reppu selässä laulaen:
"Minä vaivainen mato ja matkamies
Mont' vaarallist' vaellan retkee
Isänmaat' etsiessän täsä ties
Ja odotan ehtoon hetkee.
Ei levollist', surutoint' majaa mull' täällä;
Sinn' riennän, kiiruhdan kaikell' väellä,
Kus' lepo ja rauha mun kätkee."
Riikka ilmestyy portaille tuvasta, hänellä on silmälasit nenällä jakirje kädessä.
RIIKKA: Voipa kuitenkin. (Pistää kirjeen taskuunsa, ottaa silmälasitpois ja ojentaa kätensä.) Minä kuuntelen ja kuuntelen, että joko tässäuneksin, enhän uneksi, Isaksson itsehän se on kuin onkin. Tulipasnäille main juhannukseksi taas.
ISAKSSON: Ihminenhän sitä olen minäkin ja sydänhän se on rinnassaminullakin.
RIIKKA: Ja työtä on vain maakunnissa ollut?
ISAKSSON: On ollut, on tinattu, on toinenkin kello korjattu, on sitämaallista puolta paranneltu. Kunnossa ne nyt ne puolet maailmatalienevät, hee.
RIIKKA: Ja rahaa tuli?
ISAKSSON: Rahaa tuli ja rahaa meni. Tästä lähikylästä sinulle säästin(kaivaa taskujaan). No, otapas (ammentaa rahaa Riikan esiliinaan).Siinä on kaikki.
RIIKKA: Elä kaikkia.
ISAKSSON: Kaikki, kaikki roskat (puistelee taskujaan), ei sitten oleenää huolta niiden hävittämisestä.
RIIKKA (huutaa tupaan): Kalle.
Kalle tulee ulos kädet taikinassa, huivi päässä,
Riikan vanha nuttu päällä ja esiliina edessä.
KALLE: Ka, setäpappa (tarjoaa taikinaista kättään).
ISAKSSON: Kalleko se on nyt piikana tässä?
KALLE: Leipurimestarina vain. Sitä kun menen leipurin oppiin, kunhantässä vaaterahat tienaan ensin. Leipuri, näes, on herra, sillä se syövehnäleipää aina.
RIIKKA (on ottanut viinalekkerin aitasta, antaa sen ja rahan Kallelle):Juoksepas Mäelle, näkyy Jahvetti juuri aittaan menevän, ja pyydä siltätämän kaksimarkkasen edestä sitä parasta.
KALLE: Sitä, joka on tehty nurmikukkasista, kesäheinistä kerätty.
ISAKSSON: Kas, kas poikaa.
KALLE: Ja sanonko Kattaiskalle, jos taas veräjällä vahtii, että tässäne ovatkin ne Kattais-vainaan kadonneet housut eikä mikään l