Novelleja ja tunnelmia
Kirj.
Jyväskylässä,K. J. Gummerus Oy,1915.
Rikos.
Kauppatalo.
Huutokauppa.
Syvillä juurilla.
Hiljainen talo.
Aamutunnelma.
Verkkomökin salaisuus.
Ikuinen rauha.
Pakoon.
Armoa anomassa.
Kosto.
Öinen taistelu.
Sudet.
Kehrääjän tähdet.
Laajan sydänmaan keskellä, musta vetisen suon laidassa on ränsistynyttalo, jossa asuu puutteiden ahdistamana Pentti Ronkanen perheineen.
Asuintuvan akkunaruutuja on paikattu päreillä, ja portaat ja porstuanpermanto ovat kokonaan lahonneet. Rapakoisella tanhualla nuokkuuulkohuoneita hajallaan, ja rapakoinen kuisti johtaa karjatanhualtatakalistolle, missä Pentillä on pienet, rappiolle joutuneet työmaansa.
Pentti on itsekin joutunut rappiolle. Laihoilla hartioilla roikkuurepaleinen päällystakki, jonka auenneista saumoista likanen pumpulityöntyy näkymään. Jaloissa on rikkinäiset pieksut, jotka ovat pahastiläntistyneet. Laihtuneilla kasvoilla törröttää vahva parransänki, japienissä vettyneissä silmissä on arka, joskus himokas ilme.
Pentti on ikänsä kaiken kitunut köyhyydessä. Peloittava on ollut hänensilmäinsä palo, milloin hän on nähnyt parempiosaisten raharikastaelämää. Pentti liikkuu harvoin naapuritaloissa. Hänen vaimonsatoimittaa siellä tärkeimmät talousasiat. Pentti itse käy puotiasioillakylän kaupassa, ja satuttaa siellä käyntinsä illalla samaan aikaan,kun puodissa luetaan kassa, jossa on paljon paperirahaa, jota Penttisalaa himoitsee, ymmärtämättä itsekään rahanhimoaan. Hänelle on parhainnautinto nähdessään, kun kauppias ottaa paksun pinkan seteleitärahalaatikosta ja sormiaan kostuttaen alkaa niitä lukea. Ja kotiinpalatessaan pimeää metsätietä kertoilee Pentti kauppiaan setelienlukua: «kymmenen… kaksikymmentä… viisikymmentä… sata —» Ja sateenropina syksyisessä metsässä kuuluu Pentin korviin setelien rapinalta,ja hän on tuntevinaan sormiensa välissä setelit.
Eräänä iltana on Pentti taas ollut puodissa ja kuullut sielläkerrottavan tulipalosta, joka äskettäin on sattunut jossakinlähiseudulla. Salaisesti arvelevat miehet kartanon isäntää syylliseksi.Kartano on ollut suuresta summasta vakuutettu, vaikka se on ollut jopuoleksi vanha ja rappiolla. Mutta isäntä on saanut paljon rahaa, niinettä voi rakentaa uuden, uljaamman kartanon ja maksaa velkojansa.
Pentti on kuunnellut vaieten miesten puhetta, mutta kotiin palatessaanon hänen päässään syttynyt ajatus, joka saa suonet pullistumaan päässäja sydämen takomaan rajusti.
Hänenkin talorähjänsä on vakuutettu sievästä summasta. Hänkin voisisaada paljon rahaa, jos virittäisi tulet jonakin yönä pirtin ullakollaolevaan tuohikasaan. Yksi humaus, ja silloin olisi hänellä paljonseteleitä… paksu piukka paperirahaa.
Se ajatus saa Pentin seisattumaan keskellä pimeää metsätietä ja kädetpuristumaan nyrkiksi. Sadepisarain rapina soi taas Pentin korvaansetelien rapinalta ja viimeiset lehdet, irtautuessaan puista ja hiljaaleijatessaan maahan, näyttävät Pentin silmissä pieniltä viitosilta…
Kauppias on taas äsken lukenut myymäpöydällä rahaa ja Pentti on mennytaivan läheltä katsomaan. Siinä oli yksi kasa sekaisin kymmenen,kahdenkymmenen ja sadan markan seteleitä, toinen kasa puhtaitaviitosia. Pentti seisoi siinä vierellä silmät jäykkinä päässä. Kauppiaskysyi häneltä jotain, vaan hänen kurkustaan ei lähtenyt oike