Produced by Tapio Riikonen
Ilveilys yhdessä näytöksessä
Kirj.
Saksan kielestä mukailemalla suomentanut
A. Oksanen [August Ahlqvist]
Helsingissä,
J. C. Frenckell ja Poika, 1895.
Ruotsila, | rusthollareja.
Lind, |
Vingler, asianajaja.
Kaski, polisivankilan vartija.
Yövartija.
Polisimies.
Tapaus Helsingissä.
Lyhyt katu. Oikealla kädellä kartano, jonka ikkunat ja ovi ovat kaduntasalla; oven päällä on ravintolan kyltti. Yö.
Ruotsila, Vingler (tulevat vasemmalta).
RUOTSILA (jolla kaikki taskut ovat täynnä riitapapereja). Hiisi, kuinkapitkät matkat täällä, tässä teidän pääkaupungissanne ovat! Jo toistatuntia olemme astuneet.
VINGLER. Nyt olemmeki jo perillä. Majatalonne on tässä.
RUOTSILA. Aivan oikein. (Katselee ympärillensä.) Niin on, nyt vastatunnen paikat. Te teitte, herra herrassyörinki, minulle suuren hyvänsillä, että läksitte minua saattamaan; en olisi päivälläkään osannutsieltä kotiin, saatikka yöllä.
VINGLER. Ei siitä mitään, herra Ruotsila, minulle se ei suurta vääräätehnyt. Vaan missä te pidätte majaa näin vähäisessä ravintolassa?Teidän vertaisenne mies varoissa!
RUOTSILA. Elkää joutavia; talonpojalle on tämä majatalo kyllä hyvä.
VINGLER (edellensä vaan ystävällisesti liehakoiden). No, no herraRuotsila, kuinka niin voitte puhua? Te olette rusthollin isäntä, rikasmies! Ho hoo, te ette vaihtaisi elämätänne monen kanssa niistä, jotkakaupungissa ovat suuria herroja.
RUOTSILA. Mitä turhaa, antakaa minun olla, mikä olen. Teidän, kaupunginherrojen kanssa pitää olla varuillansa. Silmäin edessä kutsutte meitäherra rusthollariksi, pehmittääksenne meitä, ja seljän takana, meitähyvästi nyljettyänne, nauratte talonpojan tolvanalle. Jos minä olisinottanut majan jossakussa teidän suurista hotelleistanne, joissakynttilästä, kuin sitä maata pannessaan vähän polttaa, saa maksaaviisikymmentä penniä, niin olisin saanut maksaa niinkuin iso herra, jatalonväki olisi minua kumminkin pitänyt talonpoikana. Mitä turhaa, minäpidän majaa tässä paikassa, jossa jo isä-vainajanikin maailmassa onpitänyt kortteeria.
VINGLER. No, no, herra Ruotsila, kovin pahaa ajattelette meistäkaupunkilaisista; tokihan muutamia meistä rehellisinäkin pitänette?
RUOTSILA. Niin, ystävä-kulta, herrassyörinki-kulta, asianajaja-kulta, einiitä monta ole. Teistä kaupunkilaisista ei ole mihinkään, ja me maallaemme ole parempia. Yksi toistansa pettää, ja joka sen paraimmin tekee,sen puolella on oikeus.
VINGLER. Ettehän tätä kumminkaan minusta sanone?
RUOTSILA. Ah, elkää panko pahaksi, vaan minulla on omituinenjuomapääni; viini, jota joimme, oli hyvää, ja silloin puhun minä ainasuuni puhtaaksi. Teitä en tuolla puheellani juuri tarkoittanut, minärakastan teitä räkninkiinne asti — hahaha? räkninkiä, ystäväiseni,räkninkiä ymmärrätte te kirjoittaa kuin mies!
VINGLER. Vaan, hyvä Ruotsila, jos tietäisittekin mitä huolta minullaon ollut teidän asiastanne, mitä vaivaa ja respeliä — teidänriitaveljenne on niin uppiniskainen!
RUOTSILA (vihastuu silmittömästi). Se tulen-ruoka! Älkää muistuttakominulle häntä, se saattaa sappeni kiehumaan! — Se mies katkeroittaakoko