E-text prepared by Juhani Kärkkäinen and Tapio Riikonen
Kirj.
Akseli Salokannel
Jyväskylässä,K. J. Gummerus,1902.
I. Vappu
II. Pirttimäen Aapon kilpa-ajo
III. Rintakukat
IV. Amerikan leski
V. Metsäjärveni
VI. Oppipoikia
VII. Runoilija-alku
VIII. Vanha mänty
IX. Kun Kulmalan tytöt saivat hatun
X. Kun kaupunkiin tuli sähkövalo
XI. Saareni
Sinä olet jo vanha tuttavani Vappu.
Monet kerrat olet vastaani tullut ja ohikulkeissasi tupaanipoikennut…
Hyvin sinut tunnen, näkemättäkin muotosi muistan, — vaikka erilaisenausein luokseni palajat.
Toisinaan tulet sinä kylmänä, niin kalseana ja harmaana, että ihansydänvereni hyytyy ja paksuksi käy.
Likaiset hanget usein liepeissäsi makaavat, laine kahleissasi itkee japuro ei piilostaan lähteä uskalla.
Toisinaan olet sinä märkä ja liejuinen, näytät niin alakuloiselta jasynkältä, etteivät uskalla linnutkaan laulaa.
Mutta taas toisinaan sinä ihanasti hymyillen luokseni palaat, otsaltasipäivä lämpimästi paistaa, ja on kuin suuri enkelien parvi mukanasiseuraisi.
Silloin ei sinua kukaan pelkää!… Kilvan, käyvät kaikki lempeitäkasvojasi näkemään, kilvan tahtovat läsnäolollaan tuloasi kunnioittaa,ja tuoksuville rinnoillesi kilvan nousevat…
Likaiset hanget eivät jaksa paikoillaan pysyä, pukua muuttavat jakirkkaina, lorisevina puroina syleilyihisi juoksevat — sittesuurempiin alavesiin painuvat ja mennessään nuorta ruohoa suutelevat.
Silloin se laine kahleensa katkoo, ja vapaudestaan iloissaan, sevoimakkaana, vastustamattomana yli rajojensa ryntäilee, pellon nuortalaihoa syleilemään käy — ja sen sitte mukanaan omille mailleenkantaa…
Kaikki sinua lähentelevät!
Metsän puissa riemu soi, laulu kaikuu ja salo helkkyy, leivo livertääilmassa ja hyttysparvet tanssiksi pistävät… Lehtisilmutkin mieliänsärohkaisevat… käyvät suuremmiksi, pitenevät, paksunevat, ja kuinsalaa, kenenkään huomaamatta, pistäytyvät kirkkaat hiirenkorvalehdetihanuuttasi katselemaan…
Keväistä tuoksua on ilma täynnä, se hiipii sinne, tänne, täyttää kokomaani ja oven täydeltä tupaani tulvehtii.
Armas Vappu, sinä keväinen kulta, sinä suvisen mielen tuoja, sinänuoren lemmen ja iloisen laulun luoja!
Tule millaisena tuletkin, yhtä uusi, yhtä kallis ja aina armaampivieraani olet.
Entistä tervetulleempana sinut tupaani kutsun, peräpenkille istutan jahaarikat täyteen lasken.
Silloin ei tuvastani ilo lopu, ei laulu lakkaa eikä soitto sammu.
Kilvan silloin karkeloimme, kilvan kisailemme ja yhdessä maljojasimaistelemme…
Ja voi, jospa sinä sitte oikein kauvan, kauvan luonani viipyisit!…
Vaan ethän sinä viivy… jo iltahämärissä luotani lähdet ja hiljaahiipien tupani takalistolle painut…
Sinne sitte ihana Vappu sinun saatan, ja vielä kauvan silmillänimenoasi seuraan, kunnes vihdoin taivaanrannalta mulle viimeisensuudelmasi, punertavilta huuliltasi heität… ja sitte hämäräänkevätyöhön vaivut… hiljaa, mutta varmasti vaivut… toisaalta taasluokseni tullaksesi — —
Mutta onko se sanottu, että minua silloin tapaat?
Tupani saatt