E-text prepared by Tapio Riikonen
Yksinäytöksinen huvinäytelmä
Kirj.
Tuhansille kodeille tuhatjärvien massa. N:o 9.
Näytelty ensi kerran Suomalaisessa teatterissa Helsingissä18. päivänä Tammikuuta 1893.
Porvoossa,Werner Söderström,1893.
Aaro-mestari, entinen sotamies, vanha pappilassa eläjä.Olli Muhonen, keski-ikäinen leskimies.Tirkkosen Leena, kuppariHeiskasen Anni, morsian.Luuska-Taavetti, puhemies.Rovasti.
Savolaisen pappilan perheentupa. Perällä ovi. Oikeanpuolisessaperänurkassa iso uuni ja samalla puolella karsinan seinä, jossa myöskinon ovi. Vasemmalla keskellä neliruutuinen ikkuna, lavitsa pitkin seinääja näyttämön etualalla, nurkassa, suuri punainen pöytä. Oven suussariippuu seinällä puunauloissa joitakuita työkaluja, ohjaksia ja renkienvaatekappaleita. Peremmällä, lavitsan vieressä, seisoo päästäkoverrettu pölkky tupakan lehtien hakkuuta varten ja siinä kirves.Pankolla makaa kissa. Sirkka laulaa uunin takana.
Oikea ja vasen näyttämöltä päin.
Näyteltävä mieluimmin Savon murteella.
Ensimmäinen kohtaus.
(Aaro, liki seitsemänkymmenen vanha, pitkä ja laiha mies, paksusankaiset, pyöreät silmälasit nenällä, istuu pöydän päässä ja ompelee alushousuja; pöydällä on hänellä tilkkuja, rihmakerä ja isot räätälin sakset; vedettyään hitaasti ja uneliaasti pari pitkää säijettä, hän torkahtaa, ja kun pää kuukahtaa alas, niin hän herää ja alkaa jälleen ommella. Yht'äkkiä hän huomaa karvaisella käsivarrellaan, josta paidan hihan suu on ylös kääritty, kirpun, ottaa sen sukkelasti kiinni ja pyörittelee, ihastuksen hymy huulillaan, sitä sormiensa välissä).
AARO (yksin). Ähäs! Sinä! Pitkäkoipinen ratsumestari! Vai luulit niinilmaiseksi päässeesi Aaro-mestarin muonavarastosta hänen vanhaaviiniänsä varastamaan?! E—hei! He—he—he—he! Sotaoikeus ei sullearmoa anna. Semmoisesta kuuliaisuuden rikoksesta sinulta tuomitaan pääpoikki ja tuomio pannaan täytäntöön heti paikalla (leikkaa sakseillaankirpun kahtia). Noinikään! Siinä sen nyt sait! Vaan katsos sitäjuutasta kun vielä koipiaan ojentelee! Hyppäämään kai vielä mielitekisi. He—he—he! Tpfy! Mää matkaas!
(Näppäyttää pois sormellaan ja ryhtyy taas työhönsä käsiksi).
Toinen kohtaus.
Aaro ja Olli Muhonen.
OLLI (tulee perältä). Päivää!
AARO. Jumal'antakoon! (Katsoo kauan silmälasiensa läpi, vaan kun einäe, niin ottaa ne pois nenältään).
OLLI (lähemmäksi tultuaan). Eipä se näy vanha mestari enäätuntevankaan.
AARO. Ka, Olli Muhonenhan se on. Tunnenhan minä, tunnen.
OLLI (kättelee). Terveeks'!
AARO. Terveeks', terveeks'! Äänestäkin jo tunnen, vaikka silmät vähäalkavat vanhuuttaan hämärtää.
OLLI. Niin kai.
AARO. Eikä se oo Olli moneen aikaan taas pappilassa käynytkään.
OLLI. Eipä oo tullut käytyä.
AARO. Niin, eipä oo tullut, — niin näkyy, niin näkyy. — Olli istuu.
Onhan siinä puuta.
OLLI. Onhan siinä. (Istuu).
AARO. Mitäs sitä muuten kuuluu?
OLLI. Eipä liikoja. Kiitoksia vaan kysymästä!
AARO. Niin, eipä liikoj